perjantai 9. marraskuuta 2012

Fantastista melankoliaa


Viimeinkin tuli käytyä katsomassa taiteilija Anna Tuorin (s.1976) näyttely Turun Ars Nova-museossa. Häpeäkseni on tunnustettava, etten ollut aiemmin tutustunut vuoden 2011 nuoreksi taiteilijaksikin valitun Tuorin teoksiin. Näyttelyn nähtyäni on sanottava: Kokonaisuus oli vaikuttava. Jaan nyt omia mielikuviani siitä.

Näyttelyn pääteemana on melankolia, mikä kantaa erinomaisesti läpi maalausten aikavälin 2003-2012.  Aihepiiri on yhtenäinen ja uudet teokset täydentävät luontevasti vanhempien linjaa. Taiteilijalla on tunnistettava maalaustapa, joka saa värit hehkumaan kankaalta, tai levyltä, utuisen kutsuvasti. Teokset ovat yhtaikaisesti satumaisia ja salaperäisiä.

Mukana on salaperäisiä näkymiä, ja myös suomalaisen maiseman kuvausta eri puolineen. Teoksessa Melancholy III VR:n juna kiitää nummea muistuttavan peltomaiseman halki. Koin maalauksen kiehtovaksi henkilökohtaisessakin mielessä, sillä saan itselleni helposti melankolisen olotilan junassa matkustaessa -varsinkin katsoessani aamuhämärässä ohi kiitäviä maisemia. Ehkä haikean surumielinen junamietiskely on olettamaani yleisempää.

Synkkän kiehtovaa talvista metsämaisemaa kuvaavan maalauksen Annabel Lee (2009) maalaustapa, aihe ja värien käyttö puolestaan toivat mieleeni  eräät  klassiset suomalaiset kultakauden maisemamaalaukset, etenkin paksun viivankäyttönsä vuoksi. Maalauksen nimen taustana on todennäköisesti Edgar Allan Poen runo Annabel Lee, joka käsittelee kuoleman rajat ylittävää rakkautta. Runon kertoja oli tulisesti rakastunut Annabel Lee -nimiseen naiseen, joka menehtyi traagisesti. Kuitenkin kertoja uskoo rakastavaisten olevan yhä yhteydessä toisiinsa. Runossa kerrotaan:  --the wind came out of the cloud by night, chilling and killing my Annabel Lee. Kuvaako maisema kenties naista kohdanneen tragedian ympäristöä, tämän hautapaikkaa, vaiko miehen tuntemaa sisäistä talvea ja sielun myrskyä?

Kindness of Strangers (2009) välittää useiden Tuorin maalausten tapaan  samanaikaisesti sekä satumaisuutta että aavemaisia tunnelmia. Maalauksen oikealla etualalla seisoo kaksi osin läpinäkyvää hahmoa: tyttö ja jänis. Vasemmalla puolella pystyyn kuolleen puun oksalla istuu hehkuvan läpikuultava pöllö. Taivaan pyörteinen maalaustapa toi näyttelyssä mieleeni  etäisesti Vincent van Goghin kuuluisan maalauksen Tähtikirkas yö (1889), vaikka värien käyttö ja tyyli ovat muuten aivan erilaisia. Pyörteissä on kuitenkin jotain samankaltaista. Vai onko syy katsojan silmässä?

ANNA TUORI
Maalauksia
5.10.2012-20.1.2013
Aboa Vetus & Ars Nova
Itäinen Rantakatu 4–6
20700 TURKU

Lisää taiteilijasta:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti