keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Kuoleman kuvia monelta kantilta katsottuna

Kuva ei liity näyttelyyn.

Kävin viime viikolla Wäinö Aaltosen museon uuden näyttelyn Kuolema ja sen monet kasvot avajaisissa. Näyttelyssä on lähes 90 teosta, jotka esittelevät kuvataiteen tulkintoja kuolemasta eri puolineen aina 1800-luvun lopulta nykyaikaan. Näyttely on osa Turku 2011 - kulttuuripääkaupunkivuoden Pimeyden 876 sävyä -hanketta ja se jatkuu ensi vuoden maaliskuulle asti. Vastapainoksi kuoleman kuville museon yhteydessä olevan Valokuvakeskus Perin tiloissa on esillä taiteilija Minna Havukaisen näyttely Uusi Elämä – Kuvia syntymästä.

Kuolema ja sen monet kasvot -näyttelyssä aihepiiri on jaettu seitsemään eri kokonaisuuteen, joita ovat ihmiselon päättyminen ja siihen liittyvä suru, personifioitu kuolema, kuoleman symbolit, eläimen kuolema, väkivaltainen kuolema sekä uskomukset kuoleman jälkeisestä todellisuudesta.

Monessa teoksessa ilmapiiri vaikuttaa melko melankoliselta. Kuolema näyttäytyy kuitenkin paitsi arvokkaana niin paikoin myös ironisena ja jopa hilpeänä hahmona. Itselleni läheisimmäksi kuolemahahmoksi on aikojen kuluessa muodostunut Hugo Simbergin lempeä luurankohahmoinen kuolema, joka silittelee kissaa hakiessaan perunankuorijaeukon matkaansa (Kuolema ja perunankuorija, 1897) ja hoivaa hauraita sielukukkia puutarhassaan (Kuoleman puutarha, 1897). Annika Dahlgrenin Hellä Puutarhuri (2006) on myös onnistunut nykypäivän tulkinta samasta aihepiiristä. Dahlgrenin teoksen värit ovat kirkkaat ja täyteläiset. Kuolema on esitetty kuokan kanssa eksoottisen flamingokukan edessä. Kaikki kuoleman hahmot eivät kuitenkaan ole yhtä sympaattisia. Oscar Parviainen näkee teoksessaan Häädetyt (1916) säälimättömän kuoleman kulkevan kodittoman perheen vetämän reen jalaksilla tehden taakan entistä raskaammaksi.

Näyttelyssä on kuitenkin paljon muutakin kuin personifioidun kuoleman kuvauksia. Näkemykset vainajista vaihtelevat eri teoksissa lukemattomin vivahtein ja mukana on myös eläinvainajien kuvauksia. Anne Koskinen esimerkiksi esittää teoksessaan Deus Protector Noster (9.9.2001) (2001) pronssiin valettuna mahdollisesti auton yliajamaksi joutuneen ketun sydäntäsärkevän relaistisen hahmon.

Näin halloweenin ja pyhäinpäivän tienoilla Kuolema ja sen monet kasvot -näyttely on erittäin sopiva vierailukohde. Marraskuun alussa (2.-3.11.) museossa jopa vietetään meksikolaista kuolleiden päivää. Tällöin museon aulaan rakennetaan meksikolaisten perinteiden mukainen muistojen alttari, johon myös kävijät voivat tuoda omia muistoesineitään tai -kuviaan. Meksikon suurlähettiläs Agustín Gutiérez-Canet avaa Kuolleiden päivän juhlan keskiviikkona 3.11. klo 18.00. Tilaisuus vaikuttaa kiehtovalta, joten suosittelen poikkeamaan museossa.

Lisätietoja:

Kuolema ja sen monet kasvot 22.10.2010-20.3.2011. Wäinö Aaltosen museo.


2 kommenttia:

  1. osan maalauksista olen nähnyt, jokainen on vaikuttanut omalla tavallaan. kaapelitehtaalla oli valokuvanäyttely, joka oli hyvin vaikuttava.
    siellä oli sarja aidoissa tilanteissa kuvattuja ihmisiä, myös kuolleita oli kuvattu, kokoelma liittyi pääosin kuolemaan , (ilman viikatermiehiä tai enkeleitä.)

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen juttu, tämä pitää ehdottomasti käydä kätsomassa, kiitos tiedosta ja hyvää alkavaa vuotta!

    VastaaPoista