lauantai 24. huhtikuuta 2010

Cats, Cats, Cats in Canary

The Canary Islands were full of cats! Or at least it seemed so. For a cat lover like me it was a heaven: cats, flowers, sea and sun.

On our very first evening, when we were strolling around the market square, I saw a real canarian gato negro! She let me pet her, while she tiptoed on the edge of the flower arrangements. I also heard a "meow" with a spanish accent. That was the highlight of my evening.

A black cat at Playa del Ingles

Later that week we met a grey cat in Puerto de Mogan. She was basking in the sun in front of a café. Her belly looked like she had had kittens lately.

A cat in Puerto de Mogan

We also saw a few more cats. Among others there was a tabby tomcat walking along the beach boulevard and a black-and-white cat staring at us on top of the fence of our hotel.

Can you find the cat in this picture?


In Las Palmas there even was a statue of a man surrounded by cats. Those Canarians must be cat persons!


A cat man

And if this isn't enough to assure you, there were cats also in the window of a clothing store Stradivarius. My kind of place really!

Cat fashion

-----

Kanariansaaret olivat täynnä kissoja! ..tai ainakin se vaikutti siltä. Kaltaiselleni kissanystävälle se oli Taivas: kissoja, kukkasi, merta ja aurinkoa.

Heti ensimmäisenä iltana kohtasimme eräällä aukiolla oikean gato negron! Hän antoi minun silittää itseään samalla kun käyskenteli kukkaistutusten reunakivellä. Kuulin myös aksenttisen "miaun". Se oli ensimmäisen illan kohokohta. Myöhemmin viikolla Puerto de Moganin satamakaupungissa kahvilan edessä taas paistatteli päivää kaunis harmaa kissa, joka oli vatsasta päätellen mahdollisesti saanut hiljattain pentuja.

Näimme myöhemmin vielä aika monta muutakin kissaa. Hotelliamme kiertävän muurin päällä loikoili mustavalkoinen kissa ja rantabulevardilla vastaamme tuli kirjava tabbykolli. Las Palmasissa jopa oli patsas kissojen ympäröimästä miehestä ja Stradivarius muotiliikkeen ikkunassakin oli kissoja mallinukkien jaloissa. Kanarialaiset näyttävät todellakin olevan kissaihmisiä, joten kyseessä on minulle sopiva paikka!

torstai 8. huhtikuuta 2010

Kirsikkapuut


Kirsikkapuiden aikaan

rikkaruohot

elämäni

polulta lakastuvat

Tulisit jo

niin sulavesikin

kulkisi

vastavirtaan.


Vaihtoehtona

mustat oksat

takatalvi

jos unohdat

missä olen.


© Elämänkulkija



Tällainen keväinen romantikkohajatelma näin huhtikuun alkuun. Kuva on viime vuoden vappuna otettu.



sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Koira sielunkumppanina


Lyhyt katsaus kirjaan
VOITTO VIRO. TONI VELJENI. Kirjapaja, 1980.

Tämän kirjan olen hankkinut joskus kirjaston poistomyynnistä bookcrossing-tarkoitusperiä varten. Bookcrossingin kiinnostavimpia piirteitä on se, miten sen kautta tulee luettua kirjoja, joihin ei muuten tutustuisi.

Takakannesta:
-Onko tämä teidän koiranne? -Ei, minä olen hänen ihmisensä. Jotkut nimittävät koiraa koiraksi. Voitto Virolle Toni oli enemmän: ystävä, uskottu, veli.

Lauttasaaren entinen kirkkoherra Voitto Viro (1914–1999) kertoo kirjassa Toni veljeni villakoiransa tarinan. Voitto Viron näkemykset olivat omintakeisia erityisesti omana aikanaan ja onkin kunnioitettavaa, että hän pysyi omissa näkemyksissään vastareaktioista huolimatta. Tässä kirjassa on paljon kristinuskon uskonnollista näkemystä, mutta samalla myös ekologista ja eläinsuojelullista ajattelua.

Viro oli eläinrakas henkilö ja oli jo ennen vuotta 1980 häkkikanaloita sekä eläinten tehotuotantoa vastaan. Kirjassa puhutaan lähinnä Tonin edesottamuksista, mutta mukana on myös Viron käsityksiä, sekä vastineita, joita ihmiset hänen puheistaan kirjoittivat. Yllättävää on, miten moni reagoi vahvan negatiivisesti Viron ajatukseen siitä, että eläimillä on sielu. Viro oli sitä mieltä, että eläimet pääsevät kuoleman jälkeen Taivaaseen, toiseen elämään, siinä missä ihminenkin. Viro itse oli sopinut koiransa kanssa, että kumpi kuolee ensin, tulee toista vastaan sitten toisella puolen. Toivon, että hänen toiveensa toteutui.

Hauskoja poimintoja kirjasta:

On tietysti totta, että Raamattu sanoo, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Mutta en siitä sitä johtopäätöstä tekisi, että me olisimme kasvoista Jumalan näköisiä. (Monethan eivät häävisti ole edes ihmisen näköisiä.) Se mikä tekee ihmisestä Jumalan kuvan on omatunto ja suhde Jumalaan. Eihän ihmisen ja apinan välinen erokaan varsinaisesti ole kasvoissa vaan siinä, ettei apina lue ruokarukousta mikäli tiedetään. Joku on sanonut näin: -On ihan selvää, että ihmissuku polveutuu apinoista - toisissa se vain näkyy enemmän ja toisissa vähemmän.
---
Ei taida olla kovin paljon enää syytä kerskaamiseen siitä, että meidät luotiin Jumalan kuvaksi. Niin luotiinkin, mutta siitä on niin pitkä aika ja sen jälkeen me olemme luoneet ihmistä, itseämme ja muita, vallan toisiin suuntiin, niin että on jo kyseenalaista sekin, voidaanko meitä sanoa ihmisiksi lainkaan.
---
Me ajattelemme oman sympatiamme ja antipatiamme mukaan. Sen mukaan esimerkiksi mato tai bakteeri on varsin iljettävä olento. Mutta miten lienee Jumalan kannalta asiaa arvioiden? Millaisia bakteereja me ihmiset lienemme jonkin muun olennon tajunnan kannalta?

Lainauksista tulee esille raikas luova näkökulma, joka yhdistää uskonnollisen ja ekologisen ajattelun. Kiinnostava tapaus.

Floods at Salo - Salon kevättulvat

Normally there are sidewalks on both sides of the river.

There was an event in Salo, Finland on Easter Sunday. The ice in river Uskelanjoki moved and brought a flood on the city centre of Salo. The ice piled up and stopped moving, which made the water rise to sidewalks and parks. Finally the ices started to move again, after the use of a few excavators, but the icemasses destroyed parkbenches and lampposts.

It was quite intriguing to see mother nature create such a powerful play. The past winter has been one of the coldest ones in about twenty years. I personally, as a person born in '80s, have never seen such an icedam in my life. The spring came with force.


Would you sit on these benches?

Pääsiäissunnuntai alkoi Salossa rytinällä. Uskelanjoen jäät lähtivät liikkeelle ja toivat Salon keskustaan tulvan. Jää patoutui yläjuoksulle ja vesi nousi pyöräteille ja puistoihin. Kaivinkoneiden avustuksella jää lähti taas liikkeelle, mutta vei mukanaan lyhtypylväitä ja tuhosi puistonpenkkejä.

Oli todella kiehtovaa katsoa, mihin luonnonvoimat pystyvät. Mennyt talvi on ollut yksi kylmimpiä pitkiin aikoihin. Itse 80-luvulla syntyneenä en ainakaan ole eläessäni nähnyt moista. Kevät tuli voimalla.



More information:
Yle.fi
Helsingin Sanomat

torstai 1. huhtikuuta 2010

Nöyrä passio


Kevään paljas puu
ojentaa hiljaisena
oksansa valoon


© Elämänkulkija


Itsekin sitä tuntee helposti itsensä paljaaksi puuksi pitkän talven jälkeen. Entisaikoina ihmiset ja eläimet olivat oletettavasti kuluttaneet talvivarastonsa loppuun tässä vaiheessa ja nöyrinä odottivat kasvukauden alkamista.

Toivotan kaikille itsetutkiskelevaa pitkäperjantaita sekä iloista pääsiäistä!


Valopöytäpulmia

Kuvan valopöytä ei liity tapaukseen.

Olen jo pitkään himoinnut valopöytää piirtämisen apuvälineeksi. Tähän mennessä apunani on toiminut lasinen kukkapöytä, jonka alle olen ujuttanut pöytälampun. Tekniikka on kuitenkin ollut hankala, varsinkin kun piirrossessiota varten on täytynyt aina keksiä kukille väliaikainen sijoituspaikka.

Aloitin valopöytäoperaationi kyselemällä erinäisistä toimistotarvikeliikkeistä, mutta tulokset olivat yllättäviä. En ollut lainkaan varautunut siihen, etteivät niin tulostimia kuin valokuvausvälineitäkin myyvät tahot edes tajunneet mitä etsin. En tiennyt valopöydän onlevan enemmistölle tuntematonta erikoissanastoa.

Googlen kautta löysin valopöytiä,tai niiden kaltaisia laitteita myyviä verkkokauppoja. Monissa verkkokaupoissa vaihtoehdot kuitenkin olivat joko epäkäytännöllisiä tai liian hintavia. Sinellin muovista taivutettu valopöytä oli tarkoituksiini liian pieni (23 x 15 cm), vaikkakin 19 euron hintaisena edullinen. Chicagolaisessa ArtSupply.comissa valopöydät taas olivat ammattilaistasoa, mutta hintakin oli sen mukainen. Jalallinen versio maksoi halvimmillaankin 795 dollaria!

Eräs ystäväni suositteli lopulta LightboxUK.net-verkkokauppaa, josta oli itse tilannut valopöydän. Kaupassa hinta-laatusuhde oli kohdallaan, joten A4-kokoinen valolaatikko odottaa nyt matkaa Suomeen. Postikulujen kanssa hinnaksi tuli 72,48 puntaa, eli noin 82 euroa. Ei huono kauppa. Seuraavaksi vain pakettia odottelemaan.

Mielestäni oli yllättävää, ettei Suomesta tahdo löytää helposti ,eikä edullisesti kunnon valopöytiä. Tästä vajeesta kertoo sekin, että useilta verkkosivuilta löytyi kyllä valopöydän tai -laatikon teko-ohjeet, muttei ostopaikkasuosituksia. Viitseliäälle tee-se-itse-ihmiselle löytyvät hyvät valopöydän nikkarointiohjeet ainakin täältä.


Mikäli joku tietää, missä Suomessa on valopöytiä tai valolaatikoita myynnissä, niin otan mielelläni kommentteja vastaan.