keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Kuvituksia ja kopiointikieltoja

Eilinen päivä kului kirjastossa tutkimassa 1800-1900-lukujen taitteen satukirjoja. On sekin kai jonkinlaista hulluutta, että aloittaa kulttuurihistorian sivuainegradun yhtaikaa väitöskirjan teon kanssa. Kuvitukset aihepiirinä tuovat tosin mukavaa vaihtelua toiseen tutkimusalueeseeni.


Vanhempien teosten kopiointi on kirjastoissa kiellettyä - hyvästä syystä. Kopiokoneen valo on erittäin voimakas ja vastaa karkeasti arvioituna 20 vuotta auringonvalossa.
Kuvantutkijan onneksi nykyään on olemassa digikameroita, jotka tallentavat kohteensa tarkasti, ilman salamavalon materiaalille tuottamia haittoja.

Kopiointikielto koski tutkimissani kirjoissa kuitenkin vain 1800-luvun puolella julkaistua materiaalia. Mielestäni kiellon voisi ulottaa 1900-luvun alkuunkin, hyvin ainakin 1930-luvun teoksiin asti. Kopiokoneen valo kuitenkin on kirkas ja vaikuttaa varmastikin haitallisesti kaikenlaiseen paperiin. Olen havainnut digikuvauksen ilman salamaa toimivaksi vanhojen alkuperäislähteitten käsittelyssä -ainakin jos lukusalin valaistus on riittävä.

1 kommentti:

  1. Täysipäinen kannatus tuolle ajatukselle. Valokopiokone on aikansa elänyt rakkine historiantutkimuksessa, digikuvat kun saa omallakin koneella nopeasti asiasanoitettua ja järjestykseen ihan ilmaisten apuohjelmien avulla (esim. Picasa), jolloin lähdetutkimukseen saa tarkkuutta ja tehokkuutta. Ainoana haittapuolena on tallennustilan ja varmuuskopioden tarve (nimim. 10 Gb vanhoja arkistotutkimuksia katosi tietokoneen vaihdon yhteydessä).

    VastaaPoista