perjantai 27. marraskuuta 2009

Jotta en unohtaisi


postmodernin ajan

itsetehty kiire
kenties koneellistetun arkemme
ikuinen vitsaus

ostoshuuman keskellä
kullattujen profiilien edessä
niin moni polvistuu

joskus parempi hiljentyä
ihailla tähtien suuruutta
ihmisen pienuutta

etsiä messinkikuoren takaa
sisäinen hohde

pohdin
syvennyn itseeni

jotta en unohtaisi
mikä on tärkeintä

ajan takaa idylliä
jota ei ole


© Elämänkulkija



150. haaste "Jotta en unohtaisi": Valokuvatorstai, Runotorstai. Joulun ostoshuumassa viihdyn itsekin hieman liian hyvin. Juuri kuvassa olevan kaltainen pikkutilpehööri päätyy tähän aikaan vuodesta kovin helposti mukaani. Jos on alakuloinen, niin ostaminen parantaa hetkeksi mielialaa, mutta se ei suinkaan tuo pysyvää onnea. Pohdin runossa siis prioriteettejäni, jotten unohtaisi niitä. Kirjojen ostokin voi tapahtua huumassa, mutta sitä en yleensä ole katunut.

13 kommenttia:

  1. Ostaminen on tärkeää, sillä muuten myyjä ei tule toimeen!

    VastaaPoista
  2. Myyjälle on tärkeintä, että tavara käy kaupaksi!

    VastaaPoista
  3. En taaskaan osannut näköjään tuoda runoni olemusta ymmärrettäväksi. En ole myyjä ja tämä on runo, ei propagandalausunto.

    Voin vakuuttaa, että tuon kyllä oman osani yritysten kassoihin, erityisesti kirjojen, suklaan ja vaatteiden suhteen.. (monesti saan päinvastoin kuulla, että minulla on kyseisiä tuoteartikkeleja aivan liikaa). Juuri siksi tätä asiaa pohdinkin. Ostaminen parantaa hetkeksi mielialaa jos tuntee sisäistä tyhjyyttä, mutta sen jälkeen tyhjyys tuntua vielä syvemmältä.

    VastaaPoista
  4. Kiireemme on niin usein itsetehtyä ja myös tuo koneellisen ajan kiire kopsahtaa minuun - toiset koneet säästävät kyllä aikaani mutta käytän säästön toisilla koneilla8)

    Ja jotta emme unohtaisi tärkeintä koneilla ja ostosparatiiseissa surffaillessamme - onni syntyy sisältäpäin...uskon vielä idylliin, kaikesta huolimatta:)

    VastaaPoista
  5. Et ole epäonninnistunut, minä ainakin luin runon jonkinmoisena itsekritiikkinä ja pohdintona.

    Ensimmäisen kunnon sydänsurun koettuani ostin ison läjän kirjoja, muistaakseni kaikki mikä vähänkin kiinnosti lähti mukaani, jos rahat riitti. Ihanasti se rauhoitti mieltä. En ole katunut juurikaan sen aikasia ostojani, vaikka typerä teini taisi ostaa suurimmaksi osaksi lastenkirja klassikoita kuten Muumeja, Anni Swania.

    VastaaPoista
  6. Pysähtyminen ja sen miettiminen, mikä itselle on merkityksellistä, on tärkeää. Että ei mene muiden mukana, ei anna massojen viedä. Valitsee oman tiensä, kuuntelee itseään.

    Sitä ei saa unohtaa.

    VastaaPoista
  7. Onnea ei voi ostaa.
    Olen itsekkin syyllistynyt tuohon onnen tavoitteluun materian kautta, mutta aikansa kutakin. Nykyisin olen mielettömän onnellinen kun saan hömötintin istumaan sormelleni.

    Luonnonvoimien keskellä tuntee todellisen pienuutensa. Luonto antaa paljon jos sen vain osaa ottaa ja ottaa kunnioituksella luontoa kohtaan. Riistää ei saa.
    Luonto on minun onneni voimanlähde ja henkisen tasapainoni ylläpitäjä.

    Hienosti sanailtu on tuo runosi. :-)

    VastaaPoista
  8. Tämä hullu aikamme tarvitsee juuri tälläisiä pohdintoja!

    VastaaPoista
  9. Idylli on kyllä olemassa mutta se karkaa. Ja idyllin takana on aina toinen idylli. :-)

    VastaaPoista
  10. Luin tämän pohdintana, mikä on tärkeää, ja miksi välillä unohtuu esineisiin, joita haluaisi itselle. Älä osta mitään -päivään sopiva runo

    VastaaPoista
  11. villiturkki: olisi aivan mahtavaa saada hömötiainen sormelle istumaan. Todella hieno saavutus!

    VastaaPoista